Katleena Kortesuo
Suomi-neito on yksi niistä pienistä maista, jotka seisovat nyt yläkoulun pihalla. Ympärillä on kolme isoa ja ilkeää kiusaajaa, Kiina, Venäjä ja Yhdysvallat. Kolme uhkaa, jotka kaikki tuovat omanlaisensa riskit.
Koulun lehdessä joku moralisoi, että ”Suomen pitää tuomita Yhdysvaltain teot”. Se on pelkkää eliitin ylemmyydentuntoa, jolla ei ole mitään realistista pohjaa. Koulun lehden toimittaja ei seiso itse pihalla, vaan hän seuraa tapahtumia turvassa kolmannen kerroksen ikkunasta. Sieltä on helppo huudella ohjeita.
Ei ole olemassa rehtoria tai opettajaa tai kuraattoria, joka saisi kiusaajia kuriin. Ei ole mitään voimakkaampaa toimijaa kuin nuo kolme kiusaajaa. Tämän faktan kanssa joudumme selviämään.
Järjestyssäännöt eivät auta
Kun siirryimme yläkouluun, sinne laadittiin järjestyssäännöt, jottei tarvitsisi pelätä. Kaikki silti tietävät, että ne ovat pelkkää paperia. Niihin on täysin turha vedota. Juuri äskettäin Venäjä vei Ukrainalta repun, takin ja eväät, eikä kukaan voi asialle mitään. Yhdysvallat taas uhosi hetki sitten vievänsä Tanskalta pikkusiskon. Kukaan ei tiedä, kuinka huolissaan tästä uhkauksesta pitää olla.
Yläkoulussa liittolaisvalintamme on ollut tähän asti Yhdysvallat, mutta sen käytös on muuttunut yhä arvaamattomammaksi. Moni epäilee, että Yhdysvallat on Venäjän peukalon alla, koska Yhdysvallat ei enää haasta Venäjää ollenkaan. Vielä kuutosluokalla niillä oli tosi kylmät välit.
Pieni maa joutuu valitsemaan kiusaajista liittolaiseksi sen vähiten vaarallisen. Niinhän me olemme ennenkin tehneet. Alakoulussa olimme pahan natsi-Saksan jengissä, koska Venäjä pahoinpiteli meitä silloinkin. Saksa oli meille se pienempi uhka, vaikka hirviöhän sekin oli. Lopuksi päädyimme tappelemaan myös sitä vastaan koulun pohjoisella pihalla.
Mistä liittolainen?
Ei mikään ihme, että Suomen katse on kääntymässä nyt Kiinaan. Olemme jo käyneet arasti moikkailemassa Kiinan kotona, että voisiko tämä kiusaaja olla meille harmittomampi. Kaikki toki tietävät, että Kiina kiusaa ja kiduttaa omaa uiguuri-pikkusiskoaan, mutta meille se ei ole vielä onneksi tehnyt mitään.
Venäjä on kiusannut meitä aina varhaislapsuudesta ja alakoulusta asti, joten se on totaalisesti poissa laskuista. Se on vihoviimeinen kiusaajista, johon Suomi voisi luottaa.
Jokainen pieni maa tekee tietty oman ratkaisunsa. Unkarilla on jo oma nyrkkitervehdys Venäjän kanssa, mutta me emme halua kuulua siihen jengiin.
Valinta on täysin mahdoton. Ei ole olemassa hyvää ja vahvaa yläkoululaista, joka pistäisi kiusaajat kuriin. Intia on kyllä yhtä suuri kuin kiusaajat, mutta se pysyttelee erillään koulun rappusilla ja on valmis diilaamaan kenen tahansa kanssa karkkia, keräilykortteja, tupakkaa tai nuuskaa. Se käy kauppaa eikä ole kiinnostunut mahdollisen tappelun tuloksista.
Me luulimme, että Yhdysvallat on se hyvä ja vahva yläkoululainen, joka puolustaa meitä, mutta tilanne on sittemmin eskaloitunut. On toki täysin mahdollista, että Yhdysvallat rauhoittuu, jos se pääsee lukioon vuonna 2029, mutta se ei auta meitä juuri nyt.
Me seisomme pihalla ja katsomme epätoivoisesti ympärillemme. Onhan meillä pieniä toivonpilkahduksia. Siksi me odotamme, että koulun urheilujoukkueet EU tai YK tai N8 tai Nato tai Mercosur tai ihan mikä tahansa jotenkin keräisi voimansa ja tulisi apuun. Sekin riittäisi että lähellä kulkisi joku, jolla on oikeasti isot lihakset. Pieni deterrenssi auttaisi.
Mutta ne kaikki ovat treenaamassa ja uhoamassa ja puhumassa liikuntasalissa, eivätkä ne näytä tulevan pihalle. Osa joukkueista on vasta hutunkeittovaiheessa, mutta osalla on sentään jo joukkueasut ja -huudot valmiina.
Tilanne kiristyy koulun pihalla
Viime viikolla Yhdysvallat kävi yhdessä Israelin kanssa Iranin kimppuun. Me emme oikein tiedä, mitä ajatella. Toisaalta Iran on kiduttanut omaa perhettään hirvittävällä tavalla jo vuosikausia, joten ehkä se kerjäsi verta nenästään. Toisaalta emme missään nimessä haluaisi nähdä taas uutta tappelua.
Iran blokkasi jo koulun itäisen portin ja estää siellä ruokaöljyn kuljetuksen koulun keittiöön. Hinnat uhkaavat nousta. Me pelkäämme, että joudumme vedetyksi mukaan tappeluun. Silloin meidän pitäisi valita puolemme.
Tilanne on eskaloitumassa kaikkialla. Otsat kurtistuvat, pulssi nousee ja joidenkin nyrkit jo heiluvat. Suomi joutuu pian tekemään valintansa, mutta kukaan ei tiedä, mikä olisi järkevin ja turvallisin ratkaisu.
Vain yksi asia on varmaa. Tässä yläkoulussa ei ole vartijaa eikä rehtoria, eivätkä järjestyssäännöt pelasta meitä.
* * *
Katleena Kortesuo on hämeenlinnalainen kolumnisti ja tietokirjailija, joka opiskelee Jyväskylän yliopistossa tiedustelua ja harrastaa raatorealismia. Katleenan blogin löydät osoitteesta www.eioototta.fi.
Katleenan kolumnipalsta Kuukauden kriisi on ilmestynyt Mensalainen-lehdessä vuosina 2015–2016 ja uudelleen vuodesta 2020. Julkaisemme osan kolumneista blogipostauksina Mensan sivuilla.
Kaikki Älyblogin tekstit edustavat kirjoittajansa näkökulmaa, eivätkä ne välttämättä heijasta Mensan kantaa.